Kurssin lopuksi

Koska en löytänyt linkkiä loppuarviointiin, voisin kirjoittaa muutaman sanasen tänne blogiin. Kurssin ja muiden opiskelijoiden esittelyjen kautta tutustuin sellaisiin sosiaalisen median sovelluksiin, joita en aiemmin ollut testannutkaan. Esimerkiksi Pinterest oli tällainen, samoin vaikkapa joku SlideShare voi hyvinkin osoittautua hyödylliseksi jatkossa joko opintojen tai sitten työelämänkin suhteen. Sen huomasin, että sosiaalisen median kartalla pysyminen vaatii aika paljon omaa aktiivisuutta, uusia sovelluksia tulee koko ajan ja entisiäkin on pilvin pimein. Ja jos aiemmin olenkin mieltänyt somen lähinnä vapaa-ajan viihdekäytöksi, nyt miellän ne paremmin myös osaksi työelämää. 

Kurssin myötä on myös tullut havaittua, että sitten työelämässä kannattaa tarkkaan miettiä, mitä sosiaalisen median väyliä työpaikan kannattaa käyttää. Pitää miettiä asiaa esimerkiksi kohderyhmän kannalta, mikä sosiaalisen median sovellus tavoittaa halutun kohdeyleisön? Samoin resurssit pitää muistaa, ettei haukkaa liian isoa palaa. On parempi olla vaikka pari sosiaalisen median kanavaa käytössä ja hoitaa ne hyvin kuin rohmuta monta kanavaa ja unohtaa päivittelyt tyystin kun niitä ei ehdi tekemään. Eli sanoisin, että tämän kurssin pohjalta sosiaalista mediaa ja sen käyttöä työelämässä osaa arvioida laajemmin kuin ennen kurssia.

Myös someketti on tullut tutuksi, siitä en silloin aloituskyselyssä oikein tiennyt. Samoin tietoturva-asioiden tietämystä on tullut päivitettyä tämän kurssin puitteissa. Mitä taas tulee itse kurssin suorittamiseen ja tehtäviin, tuntuivat ne välillä vähän työläiltä näin kesäloman aikana kun piti yrittää opiskella. Syy voi siis hyvinkin olla, että kesän lämmössä tuli mieluummin ajateltua muita asioita kuin koulua. Tehtävien teko kuitenkin tuki hyvin oppimista. 

Oppimistehtävä 4

4a. Olen nyt tehnyt kuvitteelliselle Siperiankierteen kissalalle toteutussuunnitelmassa mainitut Facebook-sivun sekä blogin Bloggeriin. Lisäksi kissalan kotisivun raakaversion tein Webnodessa, jotta sain linkitettyä sosiaalisen median kanavat ja kotisivun toisiinsa.

Kissalan Facebook-sivu:
https://www.facebook.com/pages/Siperiankierteen-kissala/446055032203939

Kissalan blogi: http://siperiankierteenkissala.blogspot.fi/

Kissalan "kotisivut": http://siperiankierteen-kissala.webnode.fi/

4b. Toisena osiona tehtävässä oli tehdä esittelyvideo toteutuksesta jonkin videonteko-ohjelman avulla. Käytin Screenr-palvelua, mutta lisäsin vielä videoon tekstitykset YouTuben avulla. Alla on sitten lopputulos, josta kannattaa tökätä laatua vähän paremmaksi.

4c. Kolmantena osiona oli arvioida jonkun toisen ryhmän toteutusta. Tutustuin Jennin, Iiriksen ja Leenan tekemään Pinterestin hyödyntämiseen toimintaterapiassa ideapankkina, johon löytyy linkki esimerkiksi Iiriksen blogista. Kohderyhmänä siis olivat toimintaterapiaopiskelijat. Pinterestin käyttöön oli tehty hyvä screen shot-esittely, jossa neuvottiin Pinterest-tilin tekemisestä alkaen taulujen teko ja toisten seuraaminen. Voisin kuvitella Pinterestin toimivan hyvin erityisesti yksittäisten toimintaterapiaopiskelijoiden ideapankkina, sillä Pinterest on täynnä ideoita, vain oma mielikuvitus on rajana. Samoin toimintaterapiaopiskelijoiden on mahdollista ohjeistuksen perusteella seurata toistensa tekemiä tauluja ja näin saada lisää ideoita käytettäväksi.

Mietin lähinnä sitä, miten toimintaterapiaopiskelijat löytävät toisensa Pinterestissä? Käytetäänkö kirjautumisessa opiskelusähköpostiosoitetta vai Facebookia? Ja kutsuuko kenties joku opiskelijoista muut ryhmän opiskelijoista Pinterestiin vaikkapa juuri sähköpostiosoitteiden avulla? Ehkä yhtenä kehittämiskohteena olisi siis miettiä, kuinka opiskelijat löytävät toisensa ja ideansa Pinterestistä.

Kaiken kaikkiaan Pinterest voi hyvinkin toimia toimintaterapiaopiskelijoille ideapankkina. Hienoa on, että opiskelijat pääsevät jakamaan ideoitaan toistensa kanssa kunhan vain varmistetaan, että he löytävät toisensa ja taulunsa.

4d. Siperiankierteen kissala on kuvitteellinen kissakasvattaja, joten en tule näitä sivuja päivittämään enää jatkossa. Mutta havaitsin kyllä, että erityisesti Facebook-sivu tuntui toimivalta tavalta pitää yhteyttä ja kommunikoida kissalasta kiinnostuneiden kanssa. Esimerkiksi kyselemällä nimiehdotuksia tuleville pennuille tai lelusuosikkeja voi itse pyrkiä aktivoimaan seuraajia ja herätellä keskustelua. Toki pystyin vain teoreettisesti niin tekemään, sillä kuka nyt kuvitteellisen kissalan sivuista tykkäämään eksyisi. Myös blogi tuntui hyvältä lisältä Facebookin lisäksi, sillä blogissa pystyy kirjoittelemaan pidempiäkin kirjoituksia. Kommentoinnin salliminen anonyymisti madaltaa osallistumiskynnystä, samoin lukijaksi voi liittyä yksityisesti. Havaitsin järkeväksi blogitekstien linkittämisen Facebook-sivulla, jonka avulla voi saada lisänäkyvyyttä blogille ja ikään kuin saattaa blogi ja Facebook-sivu yhteen. 

Harkitsisin myös, että ehkä kissala ei tarvitsisi jatkossa kotisivuja vaan voisi toimia pelkän blogin ja Facebookin varassa. Blogiin voisi hyvin lisätä ohjeet pennun ostosta ja muut tarpeelliset yhteystiedot. Toinen tapa, millä voisi lisätä sekä blogin että Facebook-sivun sisältörikkautta olisi tehdä jatkossa kissalalle oma YouTube-sivunsa. Tätä kautta kissala voisi tekstien ja kuvien lisäksi hyödyntää videoita toiminnassaan.

Mietiskelin myös sosiaalisen median hyödyntämistä tulevassa työssäni sosionomina. Ajattelisin, että esimerkiksi järjestöille ja yhdistyksille vaikkapa tekemäni Facebook-sivun kaltaisesta toteutuksesta voisi hyvinkin olla hyötyä. Yhdistyksen toimintaa voisi tätä kautta markkinoida ja tuoda ilmi esimerkiksi tapahtumia sun muita. Toisaalta sosiaalialalla toimiessa on oltava erityisen varovainen sen suhteen, ettei paljasta asiakkaista mitään sosiaalisessakaan mediassa. Samoin harkitsisin tarkkaan, mitä sosiaalisen median palveluita kannattaa hyödyntää ja kuinka monta eri kanavaa. Resurssien muistaminen on tärkeää, jotta ne sosiaalisen median kanavat eivät sitten jää päivittämättä. Tämän kurssin kautta on tullut myös tarkkailtua palvelujen käyttöehtoja uudella silmällä ja erityisen tärkeänä näen käyttöehtojen tuntemisen jos niitä käyttää työelämässä.

3c. Toteutussuunnitelman puintia

Kolmantena tehtävänä meillä oli luoda sosiaalisen median välineitä hyödyntävä kokonaisuus työyhteisön, harrastetoiminnan tai opiskelun käyttöön. Päätin tehdä oman työni yksin, sillä ajattelin saavani tehtävän tehtyä helpoimmin täysin itsenäisesti. Sittenpä olikin vaikein osuus edessä, nimittäin keksiä aihe toteutussuunnitelmalle. Kesä ja helle ilmeisesti olivat pehmittäneet aivoni, sillä en meinannut millään saada lyötyä lukkoon aihetta. Olen tässä kesän aikana ottanut pari siperiankissan pentua, joten sain lopulta idean hyödyntää sosiaalista mediaa kuvitteellisen siperiankissoja kasvattavan FI*Siperiankierteen kissalan käyttöön.

Rajasin aihetta siten, että kissalalla on jo olemassa nettisivut, joita sitten sosiaalinen media täydentäisi. Teemoina oli tiedottaminen ja positiivisen näkyvyyden lisääminen kissalasta kiinnostuneille ja potentiaalisille pennun ostajille. Mietin, mitä kanavia itse käyttäisin, jos olisin kissakasvattaja. Niistä järkevimpinä näin Facebookin ja Bloggerin. Yritin ottaa myös rajalliset resurssit huomioon ja keskityin vain kahteen sosiaalisen median kanavaan. Näin olettaisin, että kasvattaja jaksaa ja muistaa myös päivittää sivuja tasaiseen tahtiin sekä vastata kommentteihin/kysymyksiin.

Valitsin ensimmäiseksi kanavaksi julkisen Facebook-sivun luomisen. Facebook on suosittu, joten sitä kautta voi hyvällä todennäköisyydellä löytää uusia kissalan toiminnasta kiinnostuvia ihmisiä. Facebook on myös nopea tapa julkaista uutiset ja tiedotteet, ettei välttämättä tarvitse aina mennä erikseen kissalan nettisivuille. Toisena järkevänä tapana lisätä näkyvyyttä oli blogin perustaminen kissalalle. Tämän valitsin potentiaalisen ostajan näkökulmaa tarkastellen, josta minulla onkin kokemusta tältä kesältä. Kissanpentua ja kasvattajaa valittaessa on nimittäin tärkeää kerätä tietoja itse kasvattajista. Onko kasvattaja luotettavan oloinen, eihän ole kyse pentutehtailusta jne. Esimerkiksi blogin avulla kasvattaja voi valottaa toimintaansa tuleville ostajille sekä myös muuten kissalasta kiinnostuneille. Niinpä ajattelin, että Siperiankierteen kissala kirjoittaa arjestaan blogissa. Blogger antaa mahdollisuuden pitää ikäänkuin julkista päiväkirjaa kissalasta. Kommentointi onnistuu niin Facebookin kuin Bloggerin kautta, mikä madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä kasvattajaan ja toisaalta kissalasta kiinnostuneet voivat keskustella myös keskenään. Tärkeänä näin myös sen, että nettisivut ja sosiaalisen median kanavat linkitetään keskenään, jotta kanavat eivät olisi irrallisia.

Tietoturvan kannalta ajattelin, että esimerkiksi Facebookin julkisella sivulla kaikki kissalasta tykkäävät näkyvät myös muille. Eli kun tykkää Siperiankierteen kissalasta, paljastaa myös muille siitä tykkäävänsä. Sivun seuraaminen on kuitenkin vapaaehtoista, joten jokainen voi itse päättää, haluaako sitä seurata vai ei. Samoin kommentit näkyvät omalla nimellä, joten herjaa ei ehkä kannata heittää. Toisaalta kasvattajan tulee pitää huoli, ettei paljasta kissojen omistajia sosiaalisessa mediassa ja minusta ostotapahtumatkin tulee hoitaa muualla. Siksi suunnittelin, että sekä blogiin että Facebook-sivulle laitetaan maininta, että kissanpentua ostavia pyydetään ottamaan yhteyttä sähköpostitse. Blogissa puolestaan mahdollistetaan lukeminen ja kommentointi anonyymisti. Toisaalta voi myös liittyä blogin lukijaksi, esimerkiksi Bloggerin käyttäjätunnuksella.

2d. Kommentteja muihin blogeihin

Kävin lopuksi kommentoimassa paria blogia. Mielenkiintoista tekstiä, tässäpä vielä linkit blogeihin:

http://somenanna.blogspot.fi/

http://hannasomessa.blogspot.fi/

2c. Sosiaalisen median pelisäännöt, tarkastelussa HAMK

Seuraavana tehtävänä oli etsiä verkosta jonkin työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisäännöt. Päädyin valitsemaan tuoreen Hämeen ammattikorkeakoulun ohjeistuksen sosiaalisen median käytöstä. Pelisäännöt on julkaissut HAMKin viestintäpalvelut. HAMKin ohjeistuksessa kyllä kannustetaan työntekijöitä verkostoitumaan ja olemaan esillä sosiaalisessa mediassa mutta myös rajoitteita esitetään. Aika ovelasti ohjeistus aloitetaan kannustaen ja myös lopuksi pohditaan sosiaalista mediaa voimavarana. Siinä välissä sitten tulee ne kiellot ja muistuttelut. 

HAMKin ohjeet on jaettu kolmen pääotsikon alle. Ensimmäisenä on kerrottu työntekijän roolista verkostoissa. Työajalla sosiaalista mediaa käytettäessä toimitaan työroolissa, edustetaan HAMKia omana itsenä mutta tulee myös muistaa olevansa itse vastuussa sanomisistaan.  Toisena osiona on sisältöön liittyvä ohjeistus, jonka mukaan sisältöjen julkaisussa tulee olla harkitseva, varmistaa käyttöoikeus julkaisemaansa materiaaliin ja ennen kaikkea muistaa yksityisyyden suojaaminen. Kolmantena osiona annetaan ohjeita teknologiaan, työkaluihin ja palveluihin liittyen. Palvelujen käyttöehdot tulee muistaa lukea ja huomioida, mitä oikeuksia luovuttaa palvelun tarjoajalle kirjautuessaan some-palveluun. Tärkeää on myös sopia esim. opetuskäytössä, mitkä asiat käsitellään avoimessa ympäristössä, mitkä taas suljetuissa. Myös tietoturvaa otetaan esille. Kiteytettynä siis työntekijöitä kannustetaan edustamaan HAMKia sosiaalisessa mediassa tuomalla ammattitaitoa ja työroolia esille vastuullisesti ja harkiten.

Vertasin HAMKin ohjeistusta Juho Koikkalaisen Dagmar Digitaliin kokoamiin sosiaalisen median pelisääntöihin ja aikalailla  nuo vinkit tulevat esille myös HAMKin ohjeissa. Ohjeet eivät ole mitenkään tiukimmasta päästä ja niitä on muokattu HAMKille sopiviksi ottaen mm. huomioon sosiaalisen median työkalut opetuksen tukena. Jos nyt jotain voisi sanoa puuttuvan, niin ohjeissa ei esim. ole määritelty seurauksia siitä, mikäli ei toimi vastuullisesti ja rikkoo sääntöjä. Mutta en sitten tiedä, onko uhkakuvien maalailusta muutenkaan niin kovin hyötyä. Plussaa ainakin tuosta kannustavasta suhtautumisesta sosiaalisen median käyttöön!

Ilmeisesti HAMKin someohjeet on laadittu viestintäpalveluiden toimesta. Minusta on kuitenkin tärkeää ottaa suunnitteluun mukaan myös esimerkiksi tietoturvasta vastaavia, jotta huomioitaisiin myös tietoturvapuoli ohjeissa. Ylipäänsä olisi hyvä laatia ohjeet yhdessä henkilöstön kanssa, kuten Antero Aalto Dicolen sivuilla kirjoittaa. On hyvä, että HAMKin ohjeessa on otettu huomioon myös opiskelijat sosiaalisen median käyttäjinä: 

"Kun käytät sosiaalisen median työkaluja opetuksessa, sovi käytöstä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Pohtikaa, mikä sisältö ja toiminta sopivat avoimeen, mikä suljettuun ympäristöön, mitä työkalun käyttö käytännössä tarkoittaa ja miten asiantuntijana sosiaalista mediaa voi hyödyntää"

2a. Juttua tietosuojasta

Ensimmäisenä pohdin, millaisia seikkoja sosiaalista mediaa työssään käyttävän tulee huomioida tietosuojan kannalta. Tietosuojan kannalta tulee muistaa lainsäädännön velvoitteet, mm. henkilötietolaki, tekijänoikeuslaki ja laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Jos vaikkapa sosiaalialaan liittyen avataan keskustelupalsta tai kysymys/vastaus-palvelu, pitää selvittää, muodostuuko niissä henkilötietoja (esim. jos palveluun pitää kirjautua).

Tietosuojan(kin) kannalta minusta on tärkeää laatia työyhteisöön sosiaalisen median pelisäännöt. Kun pelisäännöt löytyvät, tulisi sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisössä käyttävän henkilön myös noudattaa niitä. Tähän toisaalta vaikuttaa osaamisen taso, joten minusta niissä työyhteisöissä, joissa sosiaalista mediaa hyödynnetään, tulisi myös huolehtia henkilöstön koulutuksesta sen käyttöön. Samoin näen tärkeänä henkilöstön kouluttamisen tietosuojaa ja - turvaa koskevissa jutuissa. Näin voi pyrkiä varmistamaan, että työntekijä mm. ymmärtää pitää salasanat tarpeeksi vahvoina. Myös raja työn ja vapaa-ajan somettamisen välillä on tärkeä muistaa, en esimerkiksi liittäisi työpaikan sähköpostiosoitetta vapaa-ajan somepalveluihin. Sosiaalisia verkkotyökaluja käyttävän henkilön tulisi myös muistaa edustavansa organisaatiota, jossa työskentelee. Työyhteisön kannalta arkaluontoisista asioista saatika asiakkaista ei saa mennä lavertelemaan, ei työroolissa eikä vapaa-ajan somekäytössä.  

Laitanpa tähän Valtiovarainministeriön vuoden 2010 Sosiaalisen median tietoturvaohjeessa (s. 31-32) annettuja ohjeita henkilöstön yksityisyyden suojaamiseen: 

1. Identiteettivarkauksien hankaloittamiseksi kannattaa tutustua tarkkaan käytettävän palvelun tarjoamiin yksityisyyden suoja-asetuksiin ja useimmissa tapauksissa säätää ne oletusasetuksia tiukemmiksi 

2. Julkiset sosiaalisen median palvelut sisältävät erilaisia mekanismeja unohdetun salasanan palauttamiseen. Tulee miettiä tarkkaan, millaisia keinoja sallii salasanan palauttamiseksi. Esimerkiksi salasanan palauttamisen mahdollistavassa menetelmässä pitää välttää kysymyksiä tyyliin ”Mikä on lemmikkisi nimi?”, koska vastaus saattaa löytyä suoraan henkiön palvelussa kertomista tiedoista. Suositeltavampaa on käyttää salasanan palauttamista lähettämällä sen muuttamisen mahdollistava linkki käyttäjän oletussähköpostiosoitteeseen. 

3. Tulee miettiä, kannattaako esim. omaa syntymäaikaa, -paikkaa ja muita osoitetietoja kertoa, koska todennäköisesti ne henkilöt, jotka kyseisiä tietoja tarvitsevat, tietävät ne muutenkin.

4. Sosiaalisen median palveluihin kerrottavaa tietoa kannattaa harkita kuten suunniteltaessa työaseman vakiointia ja ohjelmistokannan minimointia (eli sallia työasemassa käytettäväksi vain ne sovellukset joita tarvitaan); sosiaalisen median palvelussa kerrotaan vain se, mikä on välttämätöntä palvelun toiminnan kannalta 

5. Valokuvia julkaistaessa kannattaa kiinnittää huomio kuviin mahdollisesti liitettyihin paikkatietoihin. Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta sosiaaliseen mediaan tallentamat
tiedot voivat päätyä kolmansien osapuolien haltuun tai levitä hallitsemattomasti muissa Internetin palveluissa.

Sosiaalisen median piirteitä ovat avoimuus ja läpinäkyvyys. Avoimuuden hyötynä työyhteisöjen kannalta näen esimerkiksi sen, että tietoa saadaan jaettua ja kerättyä tehokkaammin kuin aiemmin. Asiantuntijoiden erityisosaamiset saadaan esille, työntekijät oppivat toisiltaan ja työyhteisön toiminta samalla myös kehittyy. Sosiaali- ja terveysalan työ on yhä useammin moniammatillista ja esimerkiksi moniammatillisissa tiimeissä hyviä ideoita ja toimintaa pystyy sosiaalisten verkkotyökalujen avulla parhaimmillaan muokkaamaan tehokkaasti ja niin, että kaikki ammattilaiset saavat äänensä kuuluviin.

Ajattelen läsnäolon sosiaalisessa mediassa olevan mahdollisesti myös valttikortti työorganisaatiolle asiakkaiden kannalta, sillä avoimuudella voi vaikuttaa työyhteisön/ organisaation maineeseen. Kun mahdollistetaan esimerkiksi kysymysten esittäminen ja ennen kaikkea vastataan niihin ripeästi ja asiallisesti, voi pyrkiä kohentamaan mainettaan ja luotettavuuttaan. Esimerkkinä vaikkapa Kelan keskustelupalsta opintotuesta, jonne voi käydä heittämässä kysymyksiä. Näemmä kysymyksiin myös vastataan Kelan toimesta nopeasti, joten tuo keskustelupalsta voi osaltaan vaikuttaa positiivisesti Kelaan. Yleensä kun mielikuva Kelasta on, että se toimii äärettömän hitaasti. Avoin vuorovaikutus työyhteisön ja asiakkaiden välillä myös parhaimmillaan osallistaa asiakkaita, saadaan asiakkaiden ääni kuuluviin kun voi vaikkapa lähettää palautetta ja toiveita. Voipa sosiaalisen median avulla myös tuoda esille toimintaa ja tapahtumia ja houkuttaa asiakkaita osallistumaan niihin. 

Seuraavana vaiheena tehtävänannossa oli miettiä, milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta on hyötyä työyhteisöä ajatellen. Tämä oli kyllä kinkkinen juttu, minusta ainakaan sosiaalisen median palveluissa ei kannata jakaa henkilökohtaisia tietoja. Samoin laki yksityisyyden suojasta työelämässä rajoittaa henkilökohtaisten tietojen levittelyä työpaikalla. Työnhakutilanteessa on etu, jos tuo esille yhteystietonsa ja koulutuksensa/osaamisalueensa potentiaaliselle työnantajalle mutta tarvinneeko niitäkään sosiaalisessa mediassa julkaista.

Entä mitä vahinkoa voi syntyä, jos ei huolehdi henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta? Kirjoitan tähän muutamia esimerkkejä. Mikäli ei esimerkiksi huolehdi salasanoista, voi joutua tietomurron kohteeksi. Jos sähköposti joutuu vääriin käsiin, kaikki sieltä löytyvät tiedot ovat väärinkäyttäjän käsissä. Siksi ei kannatakaan kerätä sähköpostiin arkaluontoisia tietoja, kuten luento-osuudessamme mainittiin. Vielä pahempi on jos työsähköpostiin murtaudutaan, sillä sitä kautta voi levitä tietoa työpaikasta ja pahimmillaan asiakkaista. 

Myös identiteettivarkaus on mahdollinen. Esimerkiksi Poliisin sivuilla on kirjoitettu identiteettivarkauksista seuraavasti:

Identiteettivarkauksien ”tuottavimmat” rikokset tehdään yleensä petoksen tai maksuvälinepetoksen muodossa. Voidaan esimerkiksi ottaa pikavippejä, ostaa tavaraa tai lainata pankista rahaa väärillä tiedoilla. Tietoja saadaan murtautumalla netissä oleviin tietokantoihin, pankkiautomaattiin asennettavasta lukulaitteesta (skimmaaminen), varastetun lompakon sisällöstä tai jopa kohdehenkilön roskia penkomalla. 

Sosiaalisessa mediassa tapahtuvat identiteettivarkaudet liittyvät monesti kiusaamiseen. Toiselta käyttäjältä voidaan kopioida kuvia ja tehdä niillä uusi profiili, jolla sitten käydään haukkumassa toisia kavereita. Kyseeseen voi tulla esimerkiksi kunnianloukkaus lähetettyjen kommenttien perusteella. Jos toisen kuvaa ei käytetä muuten väärin, voi kyseeseen tulla tekijänoikeuslakiin perustuva rikos. Poliisille ei ole tutkinut tekijänoikeuslain perusteella kuin muutaman yksittäistapauksen, vaikka tämäntyyppiset rikkeet ovat melko yleisiä.

Vielä lopuksi sitten niitä keskusteluja, joita oli kyllä melko haastava löytää. Yhtenä tietosuojaan liittyvänä juttuna liitän tähän Niina Hentilän kirjoittaman jutun Kalevassa, missä F-Securen vanhempi tietoturva-asiantuntija Erkki Mustonen kehottaa varomaan avoimen verkon (esim. panOulun) käyttöä asioinneissa, joissa on esillä henkilökohtaisia tietoja. Juttua on jonkin verran keväällä kommentoitu, ei varmaan enää tule kommentteja mutta kävin sinne jotakin itsekin kirjoittamassa. Toisena sitten melko tuore Kaisa Läärän Helsingin Sanomiin kirjoittama juttu tietojen poistamisesta hakukoneista. 

2b. Digitaalinen identiteetti

Nyt sitten tein haun Googlessa omalla nimelläni, katsotaanpas, mitä sieltä esille putkahtaa. Verkkohaun tuloksissa ensimmäisenä loistaa Facebook, josta en ollut lainkaan yllättynyt. Samoin "profiilini" näkyy olevan muutamassa epämääräisessä verkkosivustossa, joihin nimeni on selvästikin päätynyt Facebookin kautta. Olen joskus aiemminkin googlaillut nimelläni ja saanut tuloksena nuo samat sivut, joten ei yllättänyt. Myös aiemmasta koulutuksestani löytyy joitakin tietoja, sillä nimeni on mainittu lukioajan stipendilistauksessa ja näkyypä tuloksissa myös Theseukseen tallennettu kirjasto- ja tietopalveluajan opinnäytetyöni. Fonectasta löytyy puhelinnumeroni ja osoitetietoni, siinäpä onkin ainoa kohta, jonka ajattelin poistaa. Kuvahaussa ei oikeastaan tullut tuloksia, jollei sitten paria pikkukuvaketta facebook-profiilikuvista oteta huomioon. Verkkohaussa tuli esille Instagram-profiilini mutta tilini on yksityinen, joten ottamiani kuvia ei pääse vapaasti katsomaan. Videohaku ei tuottanut tuloksia. 

Kaiken kaikkiaan nimihaulla löytyneet tiedot vaikuttivat ihan oikeilta lukuun ottamatta niitä epämääräisiä verkkosivuja, joihin tietojani on Facebookin välityksellä päätynyt.  Varmaan tärkein tapa vaikuttaa netistä löytyviin tietoihin lienee harkita tarkkaan, mitä tietoja itsestään lisää eri sivustoille ja palveluihin. Eli varovaisuus kunniaan! Toisaalta eipä minua haittaa, että esimerkiksi tuo aiemmin kirjoittamani opinnäytetyö pulpahtaa hakutuloksissa esiin. Ajattelisin sen pikemminkin olevan etu esimerkiksi työelämää ajatellen. Minusta ei kannata sinisilmäisesti luottaa edes mahdollisiin yksityisyysasetuksiin, joilla piilottaa näkyviltä tiedot, joita ei halua esitellä julkisesti. Kyllä nekin vuotavat jos niikseen tulee. 

Tietoturvaopas.fi-sivustolla mainitaan, että omia tietoja on vähintäänkin vaikeaa ellei jopa mahdotonta poistaa jälkikäteen. Aikalailla samoilla linjoilla olen minäkin, sillä jos tiedot kerran nettiin menevät, ei niitä enää hevillä pois saa. Ja koko ajanhan meistä kerääntyy tietoja kun netissä seilaamme. Tietoja voi yrittää poistaa esimerkiksi ottamalla yhteyttä verkkosivun tai palvelun ylläpitoon. Eri asia tietenkin, mihin on jo lupautunut ruksiessaan lukeneensa käyttöehdot. Mitä tulee tuohon aiemmin mainitsemaani Fonectaan, foorumilueskelujen perusteella selvitin, että pystyn poistamaan tietoni Fonectasta muuttamalla numeroni salaiseksi oman matkapuhelinliittymäni verkkopalvelun kautta. Kävin tekemässä niin ja piakkoin ei pitäisi tietojani enää löytyä sitä kautta.

Euroopan unionin tuomioistuimen vastikäisen ratkaisun perusteella tietyillä käyttäjillä on oikeus pyytää hakupalveluja poistamaan omalla nimellä löytyviä hakutuloksia, kuten Googlen sivuilla mainitaan: 

Euroopan unionin tuomioistuimen tuore ratkaisu vaikuttaa merkittävästi hakukoneiden toimintaan Euroopassa. Tuomioistuimen mukaan tietyillä käyttäjillä on oikeus pyytää hakupalveluita, kuten Googlea, poistamaan käyttäjän oman nimen sisältävien kyselyiden hakutuloksia. Tämä edellyttää, että tulosten tiedot ”eivät ole asianmukaisia, ne eivät ole tai eivät enää ole olennaisia taikka ne ovat liian laajoja niihin tarkoituksiin, joissa niitä on käsitelty."

Googlella onkin nykyisin mahdollista poistaa omaan nimeen liittyviä hakutuloksista täyttämällä verkkolomake, joskin on muistettava, että sisältö ei poistu tuolloin kokonaan verkosta vaan pelkästään hakutuloksista. Kävin katsomassa tuota verkkolomaketta ja sielläpä mainitaan, että henkilöllisyys on vahvistettava vilpillisten poistopyyntöjen karsimiseksi. Lomakkeen liitteeksi pitäisi siis liittää kopio voimassa olevasta ajokortista, kansallisesta henkilötodistuksesta tai muusta valokuvallisesta henkilötodistuksesta. Tietoja ei Googlen vakuuttelujen mukaan käytetä muuhun kuin pyynnön todentamiseen mutta kyllä minulla hälytyskellot soivat, jos pitää omaa henkilötodistusta lähetellä eteenpäin. Saas nähdä, kuinka moni tuota hakutulosten poistoa käyttää, pitänee olla tosissaan tarvetta mikäli niin meinaa tehdä.